Muut harrasteet veivät hämäläismiehen toviksi aikaa muille maille. Nyt palaillaan taas sorvin ääreen. Toivon mukaan sormet löytävät näppikseltä vielä oikeat kirjaimet. Kielikin palailee sitten hiljakseen uomiinsa.

Kunnon mittaisen kesäloman ja ahkeransorttisen syksyn jälkeen on mukava taas olla blogimaailmassa. Kuten edellisistä kirjoituksistani selviää, on elämä koetellut vähän kovemmalla otteella. Hengissä ollaan silti yhä. Ainakin puoliksi. Ei toki entisellään.

Lasten asiat ovat minulle kovasti tärkeitä. Varsin huolestuttavalta tuntuu nykymaailman meno juuri lasten kannalta katsottuna. Sitä aina toivoo, että voisi jotenkin auttaa hädässä olevia lapsia. Nyt tarkoitan juuri niitä, jotka täällä maassamme elävät kovin vaikeissa kotioloissa.

Valtion päättäjät olivat taannoin varsin ymmärtämättömiä tai ehkä sinisilmäisiä alkoholiveron laskemisen suhteen. Seuraukset ovat olleet hirvittävät. Sen asian tunnistaminen ei normaaliälyisille ihmisille pitäisi olla niin kovin vaikeata.

Valitettavasti poliitikot kumartavat liiaksi valtakunnan median suuntaan ja varovat tarkasti joutumasta epäsuotuisaan valoon. Varsinkin näin vaalien alla. Suoraselkäisyys unohtuu oman uran jatkoja ajatellessa.

Suoraselkäisyyttä vaatisi nyt tehtyjen virheiden tunnustaminen ja pikainen korjaaminen. Valitettavasti on niin, että alkoholista riippuvaiset ihmiset eivät pysty käsittelemään kyseistä ainetta semminkään kun se nyt on halpaa. Laskun tästä kaikesta maksavat viattomat lapset, jotka voimattomina seuraavat vanhempiensa juopottelua. Viikonloput ollaan pakosalla isää, äitiä tai kumpaakin. Ruokaa saadaan seuraavan kerran taas maanantaina koulussa ja mustelmat piilotellaan.

Henkiset mustelmat kuitenkin näkyvät. Ja pahasti. Jopa peruuttamattomasti.

Lapsiraukat kun eivät pääse valitsemaan omia vanhempiaan.

Hallitus, päättäjät. Tehkää nyt ihmeessä jotakin.

toivoo

mies Hämeestä