Kiireinen aika on pitänyt kirjoittamisen aisoissa. Haluan kuitenkin lyhyesti luoda ajatuksen joulusta. Seuraavan kerran palaan koneen ääreen vasta tammikuun alussa.

Joulun tulo on hyvä ja rauhallinen asia. Ihmisen tulee hiljentyä joulun ihmeen ääressä. Pysähtyä kuuntelemaan, mitä kristikunnan suurimmalla juhlalla on meille annettavaa. Pysähtyminen tekee hyvää. Kunpa voisimme kaikki unohtaa kiireet edes siksi joulun hetkeksi.

Joulunaika voi monelle olla myös kyyneleitä. Monelle meistä ja eri syistä. Minulle joulunajan tekee erittäin vaikeaksi oman lapsen menettäminen. Oma poikani menehtyi tapaturmaisesti joulun jälkeisenä aikana. Perheen juhlasta puuttuu hirvittävän tärkeä osanen. Tiedän, että entisajan joulu ei koskaan palaa.

Haluan kirjoittaa lukijoilleni myöhemmin siitä tuskasta, joka lapsen menettämiseen liittyy. Asiasta, josta ei koskaan toivu. Siitä tunteesta, että osa itsestä on haudattu  lapsen mukana.

En kirjoita kuitenkaan nyt, sillä aika on erityisen vaikeata. Toivon kuitenkin, että te kaikki voitte omalta osaltanne viettää ehjän ja rauhallisen joulun. Olkaa kiitollisia lapsistanne ja rakastakaa heitä yli kaiken. Joskus kaikki voi muuttua hetkessä.

Rauhallista Joulua.

Mies Hämeestä