Anteeksi lukijani siitä, että en ole kirjoittanut. Aika joulun jälkeen on ollut varsin raskasta. Liian paljon vaikeita muistoja liittyy tähän aikaan.

Viime kirjoituksessani lupasin palata joskun aiemmin lempiaiheenani pitämään häviämisen taitoon. Kirjoitan siis siitä.

Jotenkin tuntuu, että monille nykyajan lapsille tappion kestäminen on erityisen vaikeata. Se voi olla merkki heikosta itsetunnosta, jota on nakerrettu vanhempien taholta. Jos lapsi on joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään vanhempiensa suhteen, ovat eväät itsetunnon kehittymiselle heikenneet. Tarkoitan tällä sitä, että vanhemmat eivät ole olleet sanansa mittaiset.

Tuota häviämisen taitoa voi kuitenkin kehittää. Se alkaa heti varhaislapsuudesta. Mielestäni yksi vanhempien tekemistä perusvirheistä on se, että annetaan tarkoituksella lapsen voittaa vaikkapa Afrikan tähti -peli. Kuvitellaan, että lapselle tulee hyvä mieli ja into pelaamiseen jatkuu. Nyt ollaan kuitenkin varsin väärässä.

Vähitellen anentaan lapselle periksi muissakin asioissa. Joku seuraava peli sujuu taas lapsen voittaessa, jotta hyvä mieli säilyy. Sen seurauksena ensimmäisellä tappion hetkellä, sitä onkin vaikea tajuta. Lapsi suuttuu, saattaa peräti itkeä, ja taas kelpo vanhemmat ovat valmiita erinäisiin luovutuksiin.

Sitten hyssytellään koko varhaislapsuus ja varotaan, ettei lapsi koe pettymyksiä. Ehkä koulussakin sanotaan lapsen opettajalle, että ei kai teillä sentään hiihtokisoja pidetä. Jokuhan jää kuitenkin viimeiseksi ja pettyy pahasti. Vaikkapa masentuu... Parempi olisi jakaa palkinto kaikille. Nuori Suomi -hengessä.

Ollaan taas harvinaisen väärässä. Lapsuuden aikana haetaan eväitä elämään. Jos kaikki saavat voittaa ansiottomasti voi elämän kohtaaminen olla nuoruusiässä melkoinen tyrmäysisku. Jokainen meistä varmasti tietää, että tosielämässä joutuu häviämään tavalla tai toisella varsin usein. Kyllä  se taito täytyy opetella lapsuusiässä. Olkaa siis rehellisiä lapsillenne. Voittakaa Afrikan tähti silloin, kun sen voitatte.

Itse en koskaan antanut poikani ansiottomasti voittaa mitään. Päinvastoin lisäsimme esimerkiksi lätkäpeleihin pieniä markkapanoksia, jotta painetta olisi enemmän. Vähitelleen poika kehittyi niin hyväksi, että hankki pelaamalla mukavat taskurahat. Nuorukaisiässä hänellä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia hermojensa kanssa missään lajissa kovallakaan tasolla. Pää kesti pelien paineet mainiosti.

Valitettavasti tuo hienon nuorukaisen taival jäi niin kovin lyhyeksi. Ilmeisesti näytöt maan päällä tuli annettua ja Taivaan Isä kutsui hänet isompiin peleihin.

Mies Hämeestä